Auton ylimaalaus harrastajapohjalta: Osa 7 – Kämmen ei valehtele
Silmä näkee suoran pinnan siellä, missä sellaista ei ole. Tonnin pommin ylimaalaussarjan seitsemännessä osassa Honda Civic kitataan ja hiotaan, ja pinnan tasaisuus testataan kämmenellä. Mukana Colornetin hiontakarkeudet oikeassa järjestyksessä.
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: COLORNET. Silmä pettää helposti. Se näkee suoran pinnan siellä, missä sellaista ei ole. Käsi sen sijaan ei erehdy: kämmen tuntee jokaisen aallon ja kuopan, joita silmä ohittaa.
Tonnin pommin lommot on nyt vedetty, ja edessä on vaihe, joka ratkaisee, näyttääkö lopputulos hyvältä vai halvalta.
Katso KaaraTV:n Tonnin pommin ylimaalaussarjan osa 7.
Kitti ei ole taikaseinä
Kun lommot oli edellisessä osassa vedetty spotterilla ulos, oli kitin vuoro. Kitillä täytetään pienet epätasaisuudet, joita pelkkä vetäminen ei saanut suoriksi.
Tässä moni harrastaja erehtyy. Kitillä ei piiloteta huonoa pohjatyötä, vaan sillä viimeistellään hyvä pohja. Mitä paremmin lommo on vedetty, sitä ohuempi kittikerros riittää. Ja ohut kerros kestää aina paremmin kuin paksu.
Siksi edellinen osa oli niin tärkeä. Jokainen ulos vedetty millimetri on millimetri kittiä, jota ei tarvitse levittää eikä hioa pois.
Hiomisessa ei katsota vaan tunnustellaan
Kittauksen jälkeen hiotaan, ja tässä kohtaa kämmen palaa kuvaan. Hioessa pintaa ei arvioida silmällä vaan tunnustelemalla.
Kämmen liu'utetaan pellin yli. Jos se tarttuu johonkin tai tuntee kohouman, hiomista jatketaan. Tätä toistetaan niin kauan, ettei käsi enää löydä mitään. Pinta on valmis vasta silloin, ei silloin kun se näyttää valmiilta.
Yhtä tärkeää on se, millä hioo. Pelkillä sormilla ei kannata hioa, koska ne painavat epätasaisesti ja kaivavat pintaan juuri niitä kuoppia, joita yrität poistaa. Hiontatuki jakaa paineen tasaisesti, ja tasainen tuki pitää pinnan tasaisena.
Samaa neuvoo Colornetin hiomapaperiohje: ilman tukea paine keskittyy sormien kohdalle ja hiontajälki jää epätasaiseksi.
Esa Lappalainen
Myönnän oikaisseeni tässä kohtaa ja tarttuneeni Autosetin hiomakoneeseen. Kone tekee saman kuin hiontatuki eli antaa tasaisen alustan, mutta nopeammin.
Colornet-vinkki: hiontakarkeudet oikeassa järjestyksessä
Jos teet samaa omalle autollesi, tässä ovat konkreettiset numerot. Hiominen etenee aina karkeasta hienoon, ei koskaan toisin päin.
Karkeaan hiontaan ja suurten kittausten muotoiluun käytetään karkeuksia P80–P120. Niillä poistetaan isot epätasaisuudet.
Kitti tasoitetaan karkeuksilla P180–P240. Samalla häviävät karkean paperin jäljet.
Ennen pohjaväriä pinta viimeistellään karkeudella P320–P400.
Yksi ammattilaisten sääntö kannattaa painaa mieleen: karkeudesta toiseen ei pidä hypätä liian pitkää loikkaa. Jos seuraava paperi on edelliseen nähden liian hieno, se ei poista vanhaa hiontajälkeä. Naarmu jää piiloon pinnan alle ja paljastuu viimeistään, kun maali kuivuu. Silloin työ on tehtävä uudelleen.
Käytännössä eteneminen voi olla esimerkiksi tällainen: P80, P120, P180, P240 ja lopuksi P320.
Hioin liikaa, ja sitten aika loppui
Tässä vaiheessa hioin kuitenkin vähän liikaakin. Paikoin hioin raakapellille asti, ja paljas metalli kiilsi pölyn alta.
Sitten aika loppui. Projekti jäi telakalle koko kevääksi 2026, ja se oli täysin oma vikani. Kun palasin, auto oli seissyt ulkona, ja paljas pelti oli alkanut tehdä sitä, mitä paljas pelti aina tekee.
Siitä lisää seuraavassa osassa, jossa taistellaan ruostetta vastaan ja happomaali astuu kuvaan.
Antti Liinpää, KaaraTV
