Akkugate, osa 2: tuottajat avasivat suunsa – akku ei mene murskattavaksi, mutta pajalle se ei myöskään tule suoraan

KaaraTV:n Mazda CX-6e:n ensioeajovideon kommenttikentässä lause: sähköautoja ei enää kannata ostaa, koska Akkugate. Se on väärä johtopäätös oikeasta huolesta.

Takuunalainen uusi sähköauto ei ole kadonnut. Kadoksissa on reitti, jolla takuun ulkopuolinen akku korjataan käytetyllä, testatulla moduulilla hintaan, joka ei ylitä auton arvoa tai mieluummin on sitä selvästi edullisempi. Sitä reittiä viranomaiset, korjaamot ja nyt myös tuottajat kuvaavat eri sanoilla.

Maanantaina 7. syyskuuta 2026 Autotuojat ja -teollisuus ry:n Hanna Hietala toimitti Auto- ja liikennetoimittajat ry:lle taustamuistion. Tekijät ovat Autotuojat ja Suomen Autokierrätys Oy. Lisätiedoista vastaavat Autokierrätyksen toimitusjohtaja Juha Kenraali ja Autotuojien lakimies Teemu Nieminen.

Muistio on tärkeä, koska se on ensimmäinen yhtenäinen vastaus tuottajien omalla paperilla. Se ei ole viranomaisohje. Se ei ole Haapalan video. Se on sen ketjun ääni, jolle lunastettu akku nyt kuuluu.

Mitä muistio korjaa

Kolme väitettä putoaa.

Ensimmäinen: kaikki jäteakut murskataan. Muistio sanoo suoraan päinvastoin. Tuottajayhteisön velvollisuus on asettaa uudelleenkäytön valmisteluun soveltuvat akut saataville. Vain kelpaamattomat siirtyvät materiaalikierrätykseen, esimerkiksi Stena Recyclingin kautta. Jätestatus ei ole murskauskäsky.

Toinen: akut viedään jätteenä Kiinaan. Muistio kiistää sen. Samaa ovat toistaneet Secto Automotiven Markus Vuolle ja Autokierrätys julkisuudessa.

Kolmas: ohje kieltää käytetyt moduulit. Muistion mukaan ohje ei heikennä käytettyjen akkumoduulien hyödyntämistä. Hyväksyntävaatimus on “ainoa yksityiskohta”, josta voi vetää johtopäätöksen, että vaatimustaso on kohtuuton. Muistio myöntää itsekin: viranomaisen pitää selkeyttää tätä.

Nämä korjaukset kannattaa ottaa vastaan. “Murskaan ja Kiinaan” oli huono tiivistys. Se ei kuitenkaan ole koko juttu.

Mitä muistio lisää – ja mikä siinä on uusi puristin

Muistion kovin lause ei koske murskausta. Se koskee osto-oikeutta.

Ajovoima-akkuja järjestelmään toimittavat korjaamot, vakuutusyhtiöt, realisoijat, romuajoneuvojen vastaanottopisteet sekä autojen ja akkujen jakelijat. “Akkuja ei voi hankkia suoraan näiltä toimijoilta.”

Tämä on se kohta, johon Jesse Haapalan video osui. Ennen käytetty moduuli saattoi tulla pajalle purkaamolta, vakuutuslunastuksesta tai toisesta korjaamosta. Nyt se on jäte, ja jäte kuuluu tuottajayhteisön järjestelmään. Sieltä sen saa vasta, kun toimija on rekisteröitynyt ja hyväksytty uudelleenkäytön valmistelijaksi. Soveltuvat akut “asetetaan tarjolle tuottajayhteisön digitaalisessa kierrätyspalvelussa toteutetulle markkinapaikalle”.

Iltalehti kysyi tätä Autotuojien Teemu Niemiseltä jo ennen muistiota. Niemisen vastaus oli paljastava: ehtoja “ei tosin vielä ole ehditty muodostaa valmiiksi”. Niihin on tulossa selvityksiä ympäristöluvista, toimitiloista, koulutuksesta ja tuottajavastuusta.

Eli ketju on piirretty. Tiski ei ole auki.

Suomen Autokierrätys kertoi 2.9. omassa tiedotteessaan, että vuoden aikana ajovoima-akkujen ja -moduulien kierrätysilmoituksia on tullut vajaa 1 500, kokonaisia akkuja reilut 300. Luvut kertovat keräyksestä. Ne eivät kerro, montako akkua on palannut toiseen autoon testattuna varaosana, mihin hintaan ja kenelle.

Kaksi eri työtä, jotka julkisuudessa sulaa yhdeksi

Sekoitus alkaa tästä.

Korjaus samassa autossa. Asiakas tuo auton pajalle. Akkuun vaihdetaan alkuperäistä vastaava osa, uusi tai käytetty, sellainen, jota tyyppihyväksyntä sallii. LVV on sanonut Iltalehdelle, että tämä on mahdollista. Akku pysyy samassa autossa. Tämä ei lähtökohtaisesti tarkoita uuden akun valmistamista.

Jäteakusta osia toiseen autoon. Haltija on poistanut akun käytöstä, tai auto on lunastettu ja romutettu. Silloin akku on akkuasetuksen jäteakku. Uudelleenkäytön valmistelusta on sovittava tuottajayhteisön kanssa. Valmistelijasta voi tulla tuottaja. Ympäristölupa ja jäteluonteen päättyminen tulevat mukaan, jos toimija itse käsittelee jätettä.

Haapalan skenaario elää jälkimmäisessä laatikossa. Muistio vastaa siihen: ostakaa valmiiksi valmisteltu osa erikoistuneelta toimijalta, niin korjaamo ei ole tuottaja. Jos paja tekee valmistelun itse, vastuu tulee mukana.

Tämä on loogista tuotevastuun kannalta. Alkuperäinen valmistaja ei vastaa kolmannen osapuolen kokoamasta paketista. Muistio on tässä rehellinen. Se ei kuitenkaan kerro, onko Suomessa tänään yhtään sellaista hyväksyttyä valmistelijaa, jolta ID.4:n tai Leafin testatun moduulin saa viikossa.

Traficom ei edelleenkään piirrä rajaa

Traficomin Timo Ojala vastasi Ilta-Sanomille: romutetun akun käyttö toisessa autossa ei aina vaadi uutta tyyppihyväksyntää. Jos valmistetaan “oma akku”, vaatimustenmukaisuus on osoitettava. Onko yhden moduulin asennus uuden akun valmistusta? “Riippuu tilanteesta.”

Muistio ehdottaa porrastusta, mikä on järkevämpi kuin Ojalan lause. Kosmeettisesti lunastetun todennäköisesti ehjän akun selvitys voisi olla kevyempi. Jos vaurioituneesta jäteakusta otetaan osia moneen autoon, dokumentointi pitää olla tiukempi. Jos rakenne säilyy todennetusti alkuperäisenä, erillinen testaus “ei näkemyksemme mukaan ole tarpeellista”, muistiossa kirjoitetaan.

Tämä on alan paperi, ei Traficomin päätös. Se kannattaa silti lukea tarkkaan. Se on lähinnä sitä yhtä sivua, jota viranomaisilta on pyydetty.

Miksi koeajovideon kommentti osuu – ja miksi se menee ohi

Kommentti “sähköautoja ei enää kannata ostaa” syntyy jäännösarvosta. Jos 10–12-vuotiaan auton akku vaatii uuden 50 000–70 000 euron paketin eikä käytettyä, testattua osaa saa, auto on romu ennen aikojaan. Jesse Haapalan työpöydällä sama logiikka näytti tältä: noin 78 000 euron akkuarvio, auton arvo noin 30 000 euroa.

Takuunalainen uusi auto on toistaiseksi suojassa. Käytetty, takuun ulkopuolinen auto ei ole. Autoliitto sanoi 4.9. saman kuluttajan kielellä: epäselvä sääntely uhkaa käytettyjen sähköautojen arvoa ja kauppaa. Ministeri Sari Multala vaati, ettei sääntely tee korjaamisesta kohtuuttoman vaikeaa tai kallista eikä käyttökelpoinen auto menetä arvoaan.

Tuottajien muistio vastaa turvallisuuteen ja jäljitettävyyteen. Se ei vastaa hintaan. “Millä hinnalla, mistä, kuka saa ostaa” puuttuu edelleen.

Siksi nykytila on markkinahäirikkö. Ei siksi, että kiertotalous olisi väärä tavoite. Siksi, että ketju on määrätty ennen kuin tiski, hinta ja kriteerit ovat olemassa. Epävarmuus hinnoittelee itsensä jo nyt sisään: ostaja vaatii suuremman alennuksen, vakuuttaja laskee lunastusta, paja ei dokumentoi työtä tai ei ota työtä sisään.

Mitä pitää saada yhdelle sivulle

Neljä kysymystä, ei enempää.

1. Milloin käytetty akkupaketti on jätettä, ja millä teolla se ei ole? LVV on jo sanonut, että haltija voi myydä tarpeettoman akun käytettynä tuotteena. Raja lunastuksen, romutuksen ja myynnin välillä pitää kirjoittaa selkeämmin esimerkein.
2. Mistä testatun saman tyypin moduulin saa tänään? Onko markkinapaikka auki vai paperilla?
3. Kuka saa ostaa ja kuka saa asentaa ilman että pajasta tulee akkutehdas?
4. Mitä tämä maksaa verrattuna uuteen pakettiin edes suuruusluokkana?

Muistio lisää viidennen, jonka autoala on pitkään toivonut: akkukorjausten luvanvaraisuus ja avoin dokumentointi. Se on perusteltu turvallisuusvaatimus. Se ei saa tarkoittaa, että ainoa laillinen korjaus on koko paketin vaihto merkkiliikkeessä.

Kansalaisaloite keräsi nimet. Se ei avaa DELV-markkinapaikkaa. Traficom ei piirrä taulukkoa. LVV ei ole vielä kertonut, miltä “kevennetty” vaatimustenmukaisuus näyttää. Tuottajat sanoivat, ettei akku mene murskaksi. Hyvä. Nyt pitää näyttää, mistä sen osan ostaa, milloin voi ostaa, mistä se tulee ja millä hinnalla.

Siihen asti neuvo koeajovideon alle on tämä. Älä jätä sähköautoa ostamatta Akkugaten takia, jos akkutakuu on voimassa ja ymmärrät riskin takuun päättymisen jälkeen. Älä myöskään usko, että ketju on kunnossa vain siksi, että murskausväite oli liioiteltu. Markkina ei odota ohjetta. Se odottaa hintaa, osaa ja yhtä lausetta siitä, kuka saa tehdä työn.

Antti Liinpää, KaaraTV

Lähteinä artikkelissa on käytetty:

Autotuojat ja -teollisuus ry:n sekä Suomen Autokierrätys Oy:n 7.9.2026 toimittama taustamuistio, LVV–Tukes–Traficom-ohje, Traficomin ja LVV:n julkiset vastaukset, Autoliitto, Yle, Iltalehti, Ilta-Sanomat, Suomen Autokierrätyksen 2.9. tiedote sekä KaaraTV:n aiempi Akkugate-kooste.