Sähköautoilu Suomessa 2026: Edut, haasteet ja realistinen arvio

Sähköautoilu on noussut yhdeksi keskeisimmistä keskustelunaiheista suomalaisessa autoilussa, kun ilmastotavoitteet ja teknologinen kehitys ohjaavat kohti fossiilivapaita vaihtoehtoja. Suomi tavoittelee liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen puolittamista vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 2005, ja sähköautot (EV) ovat keskeinen osa tätä siirtymää.

Vuonna 2025 sähköautojen kanta kasvoi Suomessa merkittävästi. Täyssähköautoja oli yli 150 000 loppuvuodesta, vaikka kokonaisautomyynti laski hieman edellisvuodesta.

Vuoden 2026 alusta voimaan tulleet veromuutokset ja infrastruktuurin haasteet herättävät kuitenkin kysymyksiä siirtymän sujuvuudesta.

Tässä artikkelissa tarkastellaan kriittisesti sähköautoilun positiivisia ja negatiivisia puolia suomalaisen autoilijan näkökulmasta. Se perustuu tuoreisiin tilastoihin ja tutkimuksiin tammikuun 2026 tilanteen mukaan.

Vaikka EV:t tarjoavat selviä etuja ympäristölle ja taloudelle, kylmä ilmasto ja muuttuvat verotukset tuovat mukanaan haasteita, jotka voivat tehdä siirtymästä hankalaa erityisesti maaseudulla tai pitkien matkojen ajajille.

Positiiviset puolet: Ympäristöhyödyt ja taloudelliset säästöt

Sähköautojen suurin vahvuus Suomessa on niiden ympäristöystävällisyys. Suomessa sähköntuotanto on erittäin puhdasta: vuonna 2024 jopa 95 prosenttia sähköstä tuli fossiilittomista lähteistä (uusiutuvat ja ydinvoima yhdessä), mikä tekee EV:iden käytöstä kokonaisuudessaan erittäin vähäpäästöistä.

Tämä auttaa Suomea kohti liikenteen päästöjen puolittamistavoitetta vuoteen 2030 mennessä. Verrattuna perinteisiin polttomoottoriautoihin (ICE) EV:t eivät tuota pakokaasupäästöjä ajon aikana, mikä parantaa ilmanlaatua etenkin kaupungeissa kuten Helsingissä, jossa suunnitellaan päästöttömiä vyöhykkeitä vuoteen 2035 mennessä.

Taloudellisesti sähköautoilu on usein edullisempaa pitkällä aikavälillä 

Käyttökustannukset ovat matalammat: keskimääräinen EV kuluttaa 15–20 kWh sähköä 100 kilometrillä, mikä maksaa kotilatauksessa noin 2–3 euroa/100 km riippuen sähkön hinnasta, kun taas bensiinillä vastaava luku on usein yli 7 euroa.

Kokonaiskustannuksissa (TCO) EV:t voivat olla jopa 10–15 prosenttia halvempia kuin ICE-autot pitkällä aikavälillä, kiitos vähäisemmän huollon tarpeen. Sähkömoottoreissa on vähemmän liikkuvia osia, eikä öljynvaihtoja tarvita.

Työsuhdeautoina täyssähköautot saavat edelleen verokannustetta (vähennys verotusarvosta), vaikka muita etuja on karsittu.

Ajokokemus on toinen vahvuus

Sähköautot ovat hiljaisia, kiihtyvät nopeasti ja tarjoavat tasaisen voiman, mikä tekee ajamisesta miellyttävää.

Uudet mallit lupaavat entistä parempaa suorituskykyä: esimerkiksi Vuoden Auto Suomessa 2026 -voittaja Mercedes-Benz CLA tarjoaa jopa yli 790 kilometrin toimintamatkan (WLTP) tietyissä versioissa, mikä riittää erinomaisesti useimmille suomalaisille päivittäiseen käyttöön ja pidemmille matkoille.

Suomessa EV-omistajat ajavat usein enemmän kuin ICE-omistajat, mikä viittaa siihen, että teknologia sopii aktiiviseen autoiluun.

Negatiiviset puolet: Kylmä ilmasto, infrastruktuurin puutteet ja nousevat kustannukset

Suomen ankara talvi on sähköautoilun suurin kompastuskivi. Kylmä sää vähentää akun tehokkuutta ja toimintamatkaa tyypillisesti 20–50 prosenttia tai jopa enemmän kovilla pakkasilla (−20 °C tai kylmempi), sillä energiaa kuluu lämmitykseen ja akun ylläpitoon.

Esimerkiksi Lapin-matkoilla, jotka voivat olla yli 1000 kilometriä, latauspysähdykset venyvät, ja äärimmäisessä pakkasessa lataus hidastuu merkittävästi. Ennakkolämmitys auttaa, mutta ei poista ongelmaa kokonaan.

Toki ICE-autotkin kuluttavat enemmän polttoainetta kylmässä, mutta EV:iden riippuvuus sähköstä tekee niistä haavoittuvampia sähkökatkoksissa tai syrjäseuduilla.

Latausinfrastruktuuri on kehittynyt nopeasti, mutta ei vielä riittävä kaikkialla. Vuoden 2025 lopussa Suomessa oli arviolta 15 000–20 000 julkista latauspistettä, ja verkosto kasvaa edelleen uusien hankkeiden myötä.

Maaseudulla ja pohjoisessa pisteet ovat kuitenkin yhä harvassa, mikä vaikeuttaa pitkiä matkoja. Kotilataus on ihanteellista, mutta kerrostaloasujille se voi vaatia taloyhtiön lupia ja investointeja.

Kustannukset muuttuivat vuonna 2026 verouudistuksen myötä

Sähköautojen veroetuja karsittiin: perusvero nousee 52,91 euroa vuodessa, käyttövoimavero massan mukaan (esim. 1,9 senttiä/päivä/alkava 100 kg), ja työpaikkalataus muuttui verotettavaksi eduksi. Nämä nostavat omistuskustannuksia erityisesti paljon ajaville.

Hankintahinta on edelleen usein korkeampi kuin ICE-autoissa, vaikka hintapariteettia ennustetaan lähitulevaisuuteen monissa malleissa.

Ympäristöpuolella kritiikki kohdistuu akkujen tuotantoon: kaivostoiminta aiheuttaa sosiaalisia ja ympäristöhaittoja, kuten veden saastumista ja eettisiä ongelmia kehitysmaissa.

Vaikka EV:t ovat Suomessa vähäpäästöisiä käytössä puhtaan sähkön ansiosta, koko elinkaaren päästöt eivät ole nolla. Ne riippuvat akkujen valmistuksesta ja kierrätyksestä.

Joissakin tutkimuksissa varakkaampien EV-omistajien kokonaishiilijalanjälki voi olla suurempi muun kulutuksen vuoksi.

Johtopäätös: Tasapainoinen valinta, mutta ei kaikille

Sähköautoilu tarjoaa suomalaiselle autoilijalle merkittäviä etuja ympäristön, talouden ja ajomukavuuden saralla, erityisesti kaupunkiliikenteessä ja lyhyillä matkoilla. Vuoden 2025 kasvu ja uudet mallit osoittavat, että markkina kehittyy vauhdilla.

Kylmä ilmasto, infrastruktuurin alueelliset puutteet ja vuoden 2026 veromuutokset tekevät siitä kuitenkin haastavan vaihtoehdon pitkien matkojen ajajille tai maaseudun asukkaille. Ennusteiden mukaan sähköautojen osuus kasvaa edelleen, mutta siirtymä vaatii lisää investointeja infrastruktuuriin ja akkuteknologiaan.

Suosittelemme harkitsemaan omaa ajoprofiilia: jos ajat pääosin kaupunkiajoa tai lyhyitä matkoja ja kotilataus on mahdollista, EV voi olla fiksu ja edullinen valinta. Pidemmille matkoille tai syrjäseuduille lataushybridit tai jopa polttomoottoriautot saattavat olla edelleen käytännöllisempiä vaihtoehtoja.

Lopulta sähköautoiluun siirtyminen on osa suurempaa kokonaisuutta. Sen onnistuminen tai melkein voisimme todeta, sen nopeus, riippuu poliittisista päätöksistä, teknologisista edistysaskelista ja infrastruktuurin kehityksestä.

Vuonna 2026 siirtymä on hyvässä vauhdissa, mutta ei vielä valmis kaikille suomalaisille autoilijoille. Onneksi on vapaus valita. Ainakin toistaiseksi.

Antti Liinpää, KaaraTV