Ostajan tuomio: Subaru E-Outback – tuttu nimi, uusi sydän

Subaru on nyt Suomessa puhdas sähköautomerkki. Polttomoottoreita ei ole enää hinnastossa, ja lippulaivana toimii E-Outback. Ajoin malliston toiseksi kalleimman Touring-version (53 990 €) Helsingistä Kotkaan ja takaisin. Selvitin, kenelle tämä auto oikeasti sopii.

Aloitetaan faktoista: E-Outback on käytännössä Toyota bZ4X Touring. Alusta on yhteistä kehitystä Toyotan kanssa. Valmistus tapahtuu Subarun omalla tehtaalla Japanin Gunma Yajimassa.

Erojakin löytyy. Subarua saa Suomessa vain nelivetoisena: kaksi 167 kW:n moottoria tuottavat yhdessä 280 kW (380 hv). Energian talteenottoa säädetään ratin vipuliuskoilla neljällä tasolla, kun Toyotassa tasoja on kolme.

Molemmissa sekä nelivetoautoistaan tutussa Subarussa että Toyotassa ovat X-Mode-ajotilat lumelle ja mudalle.

Varustetasoja on neljä:

• Limited 49 990 €, 18" vanteet, WLTP 526 km
• Business 52 990 €: lisäksi tuuletetut etuistuimet, Harman Kardon -äänentoisto ja istuinmuisti
• Touring 53 990 €: lisäksi 20" vanteet, WLTP 485 km
• Touring+ 56 490 €: lisäksi panoraamakatto, 22 kW AC-laturi ja 220 V pistorasia

Hinnoissa on mukana 1 500 euron tutustumisetu, joka on voimassa 30.11.2026 asti. Toimituskulut tulevat päälle.

Todiste 1: tila

Tavaratila on E-Outbackin valttikortti. Tilaa on yli 600 litraa ja lattia säädettävissä kahteen tasoon. Siihen mahtui koko kuvauskalustoni ilman tetristä ja rehellisyyden nimissä paljon muuta. Moottori-lehden Petri Munukka kehui samaa, mutta harmitteli suksiluukun puutetta. Niin minäkin.

Etukonttia ei ole, vaikka sähköauton rakenne mahdollistaisi sen. Latausjohdoille ei siis ole omaa paikkaa. Se on mielestäni merkki siitä, että autoa on suunniteltu polttomoottoriauton logiikalla.

Takapenkillä polvitilaa on reilusti. Istuin on kuitenkin matala, joten pitkä aikuinen istuu polvet koholla. Kaksi lastenistuinta mahtuu hyvin, kolme rinnakkain on tiukka.

Sitten se tapaus, jota en unohda. Painoin takaluukun sulkunappia ja lähdin kauppaan. Luukku ei mennyt kiinni. Kymmenen minuutin päästä palasin autolle, jonka luukku oli auki ja kamerakalusto näkyvillä. Mitään ei viety. Kiitos, Suomi. Mutta napin pitää toimia joka kerta.

Todiste 2: ohjaamo

Plussaa annan heti ovenkahvoista. Ne ovat kunnon perinteiset kahvat, jotka eivät jäädy talvella. Istuinmuistille on fyysiset napit, ja kaksi langatonta latausalustaa on oikea arkiplussa.

Mittaristoa katsotaan sekä kehän alta että päältä likistetyn ratin yli. Minulle asento toimii, mutta kannattaa kokeilla, sopiiko se sinulle.

Keskinäyttö toimii, mutta navigointi jää Google-pohjaisten järjestelmien tasosta. Akun esilämmitys käynnistyy, kun pikalaturi on valittu määränpääksi tai vaihtoehtoisesti ruudun napista. Siitä kiitosta.

Suurin ärsytys on kuljettajan valvonta. Se piippaa jo silloin, kun vilkaiset peiliin tai juttelet matkustajalle. Sen saa pois, mutta valikoista hakemalla ja joka ajokerta uudelleen.

Liikennemerkkivaroituksesta ei voi poistaa pelkkää ääntä niin, että nopeusrajoitus jäisi näkyviin. Moottori havaitsi saman: turvajärjestelmät ovat kattavat, mutta päällekäyvät.

Todiste 3: ajo ja toimintamatka