Asianajaja: Nämä kaksi yleistä uskomusta autokaupoista ovat täysin vääriä – Käräjäoikeus romutti yleiset autokaupan myytit: ”Perävalotakuu” ei päde, eikä varaosapula pelasta myyjää

Monet autoa myyvät tai ostavat elävät sitkeiden myyttien varassa. Asianajaja Mikko Heinonkoski kertoo tuoreesta LinkedIn-julkaisussaan kahdesta käräjäoikeuden ratkaisusta, jotka romuttavat käsitykset niin sanotusta ”perävalotakuusta” ja varaosapulan oikeutuksesta.

Autokaupan riitatilanteet ovat valitettavan yleisiä, ja niihin liittyy paljon väärää tietoa. Asianajaja Mikko Heinonkoski (Asianajotoimisto Heinonkoski Oy) avasi hiljattain sosiaalisessa mediassa kahta tapausta, joissa käräjäoikeus antoi tuomion vastoin monien yleistä oikeustajua.

Heinonkosken mukaan tuomiot vahvistivat, että tietyt autokaupan uskomukset ovat juridisesti täysin virheellisiä.

1. Yksityisen myyjän vastuu ei pääty takavalojen häipymiseen

Ensimmäinen tapaus koski kahden yksityishenkilön välistä autokauppaa. Yleinen harhaluulo on, että kuluttajansuojalain puuttuessa yksityishenkilöiden välisestä kaupasta, myyjällä ei olisi juurikaan vastuuta autosta kaupanteon jälkeen – puhutaan leikkisästi ”perävalotakuusta”.

Tapauksessa autokauppa tuomittiin purettavaksi autossa pian kaupan jälkeen ilmenneiden vikojen vuoksi. Heinonkoski kertoo, että myyjä oli aidosti epäuskoinen joutuessaan käräjille, sillä hän oli kertonut autosta kaiken oleellisen oman parhaan tietonsa mukaan.

Tuomioistuin kuitenkin vahvisti, että tietämättömyys viasta ei vapauta myyjää virhevastuusta. Vaikka myyjä toimisi täysin vilpittömin mielin, hän voi joutua vastuuseen myymänsä tavaran virheestä. Kauppalaissa määritelty virhevastuu pätee myös yksityisten välisessä kaupassa.

"Se, että yksityishenkilö ei voisi joutua myymästään tavarasta vastuuseen takavalojen häipymisen jälkeen, on erittäin yleinen, mutta täysin virheellinen uskomus", Heinonkoski kirjoittaa.

2. Varaosapula ei estä kaupan purkua

Toinen tapaus koski tilannetta, joka on tullut monelle autoilijalle tutuksi viime vuosina: varaosien toimitusvaikeudet.

Tapauksessa riideltiin auton korjauksen kohtuullisesta kestosta. Takuunalainen auto oli seissyt korjaamolla seitsemän kuukautta, koska tarvittavia osia ei saatu tehtaalta.

Iso ketjuliike kieltäytyi purkamasta kauppaa vedoten siihen, etteivät he voineet vaikuttaa osien saatavuuteen ("ei oota"). Liike piti tilannetta ylivoimaisena esteenä.

Käräjäoikeuden ratkaisu oli kuluttajan kannalta selkeä: edes ylivoimainen este ei pelasta myyjää kaupan purkuvaatimukselta, jos korjaus venyy kohtuuttoman pitkäksi.

Vaikka ylivoimainen este saattaa vaikuttaa mahdollisiin vahingonkorvauksiin, se ei poista ostajan oikeutta purkaa kauppa, kun auton käyttö estyy pitkäksi aikaa.

Kuluttajariitalautakunnan linjauksia haastettiin

Heinonkoski nostaa esiin myös mielenkiintoisen yksityiskohdan liittyen käyttöhyötykorvauksiin. Kun autokauppa puretaan, ostajan on yleensä maksettava myyjälle korvausta siitä ajasta ja kilometreistä, jotka hän on autolla ehtinyt ajaa.

Oikeuden ratkaisussa torpattiin Kuluttajariitalautakunnan (KRIL) vakiintunut linja käyttöhyötykorvauksen tasosta. Käräjäoikeus tuomitsi tapauksessa merkittävästi matalamman korvauksen kuin mitä lautakunta on suosituksissaan käyttänyt.

Tämä on merkittävä huomio kuluttajille, jotka harkitsevat asian viemistä eteenpäin: oikeudessa lopputulos voi olla auton palauttajan kannalta edullisempi kuin lautakuntakäsittelyssä.

Summa summarum – muista nämä:

Heinonkoski tiivistää oikeustapausten opetukset kolmeen kohtaan:

Yksityisellä myyjällä on virhevastuu, vaikka hän olisi toiminut täysin vilpittömin mielin eikä tiennyt viasta.

Ylivoimainen este (esim. varaosapula) ei estä kaupan purkamista, jos edellytykset muuten täyttyvät ja korjaus venyy kohtuuttomasti.

Kuluttajariitalautakunnan käyttöhyötylinjauksia ei välttämättä sovelleta sellaisenaan oikeudessa, vaan korvaus voi olla pienempi.

Lähde: Mikko Heinonkoski / LinkedIn

Antti Liinpää, KaaraTV